Ihastelen aina muilla näiden käsintehtyjä koruja. Minulla ei valitettavasti ole koruaskartelun vaatimaa näppäryyttä ja värisilmaa, mutta onneksi rautalangasta ja helmistä saa väänneltyä myös kaikkea muuta mukavaa. Käsintehdyksi nämä näperrykset todennäköisesti huomaisi ilman kylttiäkin, mutta koska leimasin ja leikkuri sattuvat minulta varastoista löytymään, niin miksei sitten viimeistelisi lahjoja myös jouluisella etiketillä?
Erilaisten helmien, paljettien ja ylenpalttisen kimalluksen vastapainoksi välillä on hyvä palata myös perusasioiden eli villalangan pariin, vaikka sitten vain minikerien muodossa. Minikerät ja isommat helmet ovat myös pienille sormille (kuten myös näille isommille) huomattavasti helpompia käsiteltäviä kuin pienenpienet helmet, niin ihania kuin kimaltelevat minihelmet ovatkin.
Helmiä löytyy myös muualta kuin askartelupisteeksi muuttuneelta ruokapöydältäkin. Ruokakauppamme myy näin joulun alla, ruoan lisäksi, erilaisia paristoilla toimivia jouluvaloja. Jokunen köynnös onkin tullut hankituksi... Puolustaudun tosin sillä, että meillä on olohuoneessa aivan liian vähän pistorasioita sähköntarpeeseen nähden. Perinteiset pistokkeelliset valot joutuisivat siis nököttämään pimeinä pölyä keräämässä.
Miehen mielestä tosin myös keittiön ikkunan edessä roikkuvat laventelikimput ovat vain turhia pölynkerääjiä. Nyt tosin löytyi todistusaineistoakin puhumaan kimppujen puolesta: kolmen nipun välistä löytyi paikka vanhempieni kymmesen vuotta sitten Prahasta tuomille kahdelle lasipalloille. Aikaisemmin ei palloille ole luontevaa paikkaa löytynyt mistään, mutta laventelien väliinhän nuo sopivat kuin nenä päähän.
Ja jottei totuus unohtuisi: pyykkiä pestään tässä taloudessa tällä hetkellä jatkuvalla syötöllä. Onneksi sää on kuiva joten märät pyykit saadaan nopeasti kuiviksi - kuivausrumpua ei nimittäin tästä taloudesta löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti